Milloin siitä kehtaa puhua? Kiusalliset puheenaiheet osa 1

Rupesi vähän kaduttamaan eiliset lupaukset hyvästä tarinasta. Hyvin nukutun yön jälkeen, tarkemmin mietittynä, tämä ei ehkä täytä hyvän tarinan määritelmää...pikemminkin ällöittävän. Eli varoitus jo etukäteen, nyt tulee syvällistä pohdintaa -kirjaimellisesti.



Asiaan.

Eilisen jälkeen mulla pyöri  mielessä vain yksi kysymys: Milloin on se oikea ja luonnollinen hetki puhua kumppanille hädästä nro 2.

Voiko sille olla ikinä luonnollista hetkeä? Vai olenko mä vain jäänyt kehityksestä jälkeen, kun kakkajutut ei sytytä sitten pätkääkään.

Kyllä, mä ihan oikeasti pohdin tällaisia asioita. Olisiko tämä tullut normaalisti mieleeni -tuskin. Mutta eilen..voi pojat. Elämäni hämmentävin hetki. Nyt ymmärrän mitä sanalla jäätyä tarkoitetaan.

Olin eilen viettämässä ihanaa, romantiikan täytteistä päivää miehen kanssa. Ollaan tapailtu epäsäännöllisen säännöllisesti tammikuusta asti. Kyse on miehestä, jonka kanssa on ihanaa viettää aikaa, mutta joka ei ole poikaystävämateriaalia. Hän on vähän niin kuin miespuolinen minä. Ehkä siksi meidän juttu toimiikin niin hyvin. Molemmat haluavat suhteesta ne hyvät puolet, mutta ovat huojentuneita siitä, että toisen lärviä ei tarvitse nähdä joka päivä.

Eilen nähtiin pitkästä aikaan ja lähdettiin ulos nauttimaan kesäisestä keväästä. Kaupasta ostettiin eväitä ja pidettiin picnic joen rannalla, laiturilla. makoillen. Aika täydellistä oli vain olla, maata pää toisen sylissä kuunnellen lintujen laulua. Vesi lainehti rauhallisesti, ja mies silitti mun hiuksia. Aika pysähtyi ja sydämet vaan räjähteli meidän ympärillä. Oli vain me kaksi ja vastarannan kaljoittelevat spuget. Suljin silmäni ja ajattelin, että hitsi mähän voisin jopa rakastua tuohon mieheen. KUNNES....

...tämä ihanainen avasi sanasen arkkunsa ja totesi sen, mitä olen aina pelännyt: "Hirvee kakkahätä".
Tässä vaiheessa mun hymy oli vääntynyt vaivaantuneeseen irvistykseen.



Se lause ei vaan sopinut pätkääkään tunnelmaan. Aivot kävi kuumana, kun mietin: "Mitä helvettiä mun pitäisi tähän vastata?"

Vaihtoehto 1. "Hehehheheh..:"  Ja vaivaantunut hiljaisuus.





Vaihtoehto 2. "Sovitaanko, että sä et ikinä sanonut äskeistä lausetta ääneen" Ja samalla nolata mies, joka ilmeisesti koki ajan olevan tarpeeksi kypsä tällaiselle keskustelulle.





Vaihtoehto 3. Sanoa suoraan: "Hyi helvetti! Oliko pakko?! Mä en halua kuulla sun hädistä yhtään mitään" Ja paljastaa samalla oma kypsymättömyys näissä asioissa





Vaihtoehto 4.  Tajuta tämä pelin avaukseksi ja kompata mukana. Ehkä lisätä vielä bensaa liekkeihin ja heittää parit vessavitsit omasta takaa. Näin kiusallinen aihe on käyty läpi, ja tehty luonnolliseksi asiaksi miehen ja naisen välillä.





Mä en ehtinyt vastata koko lauseeseen, kun mies päästi jo suustaan toisen mun maailmaa järisyttävän lauseen: "Kohta kakkaan sun kenkään".



ÖÖÖÖH ANTEEKSI?!

Siis sanokaa rehellisesti, olenko mä vain epäkypsä, kun mua ei sytytä kakkajutut eikä varsinkaan, jos ne liittyy mun kenkiin?  Ja onko aika koskaan kypsä tällaisille keskusteluille? Luonnollinen asiahan tämä on, ja tottakai näistä asioista täytyy  puhua joskus kumppanin kanssa. Olisihan se huvittavaa, jos vielä yhdessä asuessakin piiloittelisi vatsatautia toiselta. Tai no, se on varmaan minä joka olisin juurikin noin tyhmä, että suihkisin pullollisen laventelin tuoksuista vessanraikastinta, ettei toinen vaan huomaisi, että naisetkin käy kakalla.