Luennolle ehdin ajoissa. Jäin takariviin ja lösähdin vanhaan tuttuun puutuneeseen asentoon, nojasin kyynerpäiden varaan, haukottelin mojovasti ja kohdistin katseeni luennoitsijaan. Kunnes....
MITÄ HELVETTIÄ. ONKO MUKA OLEMASSA NUORIA (ja vieläpä) KOMEITA LUENNOITSIJOITA?!
Voitte varmaan kuvitella meikäläisen reaktion. Yhtäkkiä tilastotiede rupesi kuulostamaan aivan älyttömän mielenkiintoiselta.
Eipä ole pitkään aikaan luento mennyt niin nopeasti ohi. Mitään aavistustahan mulla ei ole siitä mitä tänään oikein käsiteltiin, mutta sen tiedän, että Mr. Opella on luomi vasemmassa poskessa ja trendikkäästi leikatut, vähän värjätyt hiukset. Timmissä kunnossa, ei kovin pitkä (ehkä 178cm), pieni seksikäs parran sänki, lacosten sininen neule, miehekäs ääni, hymykuopat. Kun se hymyilee, sen silmätkin menee juoville. Oh my God, taidan olla rakastunut.
Mut hei, ei hätää. Onneksi elämässä ei mene kaikki niinkuin Strömsössä. Mullapas olikin päällä pieruverkkarit ja kaiken kukkuraksi kärsin epäonnistuneesta hiustenvärjäyksestä ja suklaan aiheuttamasta kasvojen kukinnasta. Tähän sopii paremmin kuin hyvin mun lemppari sanonta: Fuck my life.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti