Mr. Open ja mun yhteinen menneisyys

Arvatkaas kuka oli tänäänkin luennoitsijana. No tietysti kuuma ja valoittava Mr. Ope. Varmaan näkyi taas kilometrien päähän, mun koiranpentuilme. Tai siis. Ainakin mielessäni mä kuvittelin  ja pyrin siihen, näyttäisin suloiselta, vastustamattomalta pikku nöpönenältä. Todellisuus oli sitten ehkä vähän eri...

Miltä kuvittelen näyttäväni...


Miltä todellisuudessa näytän....



















Mutta täytyy kyllä tunnustaa, että hieman on kilpailua. Meitä kun on luennolla 25 tyttöä. Hitusen haastavaa erottautua edukseen. Mut hei onneks, mulla on tää epäonnistunut värjäys. Ainakin jollakin tavalla erotun! Yksi asia on kyllä vaivannut pari päivää. Mr. Ope näyttää niin samperin tutulta. Mä olen yrittänyt kaivella muistini sopukoita, että keksisin missä me ollaan tavattu aikaisemmin.

Siis hänhän ei ole kovinkaan vanha. Korkeintaa pari vuotta vanhempi. Ja koska mua ei ole siunattu älynlahjoilla, niin vasta tänään kotimatkalla bussissa tajusin googlata (okei, ehkä hieman noloa/epätoivoista/yksinäistä/surullista).

Mutta ei vitsi mikä jymy-yllätys. Mr. Ope onkin mun entinen lukiolaistuttu. Ja vieläpä ollut vain vuotta ylemmällä. Samantien kun mä näin vanhan lukioaikaisen kuvan Mr. Opesta, palautui kaikki mieleen. Mähän olin jo silloin ihan lääpälläni siihen. Tosin saattoi johtua siitä, että lukiokin oli tyttövoittoinen. Kundeja oli ehkä 1/3 osa, ja niistäkin puolet oli enemmän miehiin päin.

Hetkinen.

Tästäköhän tää mun sinkkuus johtuu? Oon tottunut niin tyttöihin, etten osaa olla miesten kanssa. Apua. Saisko jotain toimintaterapiaa heti kiitos nyt?!